| Vanha honka kankahalla |
| |
| Vanha honka kankahalla, |
| peltoaukeen laitamalla, |
| hiljaisen kylän asuja, |
| jäänyt siihen juurillensa, |
| kasvupaikalle omalle. |
| |
| Kylän vanhin vaikuttaja, |
| kotipiirin kaunistaja, |
| kauan kasvanut kylässä, |
| yhä seisoo paikallansa |
| miespolvien vaihtuessa. |
| |
| Nähnyt talven tuiverrukset, |
| kesät kauniit, aurinkoiset, |
| kuutamoiset syksyillat. |
| Laululinnut matkallansa |
| levähtävät oksillansa. |
| |
| Ihmettelee ympäristö, |
| kyseleepi kummissansa, |
| miten mänty näin ylennyt, |
| yli muiden vahvistunut? |
| |
| Humisee petäjä jouten |
| pihapiirin polkijalle |
| sekä muille matkaajille, |
| jotka juurilleen tulevat, |
| pysähtyvät paikallensa |
| ikivanhusta ihaillen. |
| |
| Korvin herkin kuuntelevat, |
| luonnon kieltä ymmärtävät. |
| Honka heille kertoileepi: |
| - Voima vahva saavutettu |
| kaikkeen kasvuun juuristani, |
| vuosikerta kerrallansa. |
|
|
| Kaikki armosta Jumalan; |
| antoi taivaalta satehen, |
| auringosta maahan lämmön, |
| suojeluksen kasvulleni. |
| |
| Tämän aistii kuulijakin |
| ilman lauseen lausumatta, |
| sanoilla selittämättä, |
| seisahtaissa kankahalla |
| mennehiä miettimähän, |
| tulevia tuumaamahan. |
|