Mennehiä muistellessa huomispäivää aatellessa   Jo nyt jouan laulamahan runolle rupeamahan surut saattelen kylälle huolet heitän kauemmaksi. Ilot etsin vakkasehen auringoksi orren alle.   Tuhat vuotta takana uusi vasta alkamassa. Toivo on mukana mulla paremmasta huomisesta. Nyt on tullut aika toinen elo entinen kaonnut. Se on kumma kuulijanki eläjänkin ihmetellä. Voisi vanhaa mietiskellä, tähän päivään rinnastella.   Kerron vielä entisistä. Miten työtä etsittihin, tarvittihin turvaamahan, jokaisehen päivään leipä. Jos ei lasta laitettuna perheessä väkeä nuorta, eipä työtä kortistosta rahaa arjen tarpeisiin.   Sitä silloin nuorna mietti miten tästä nyt edetä? Saimme neuvot vanhemmilta tiedot taidot varttuneilta. Niiden neuvojen varassa eteni elämä aina, saapui päiväkin parempi. Jos ei kaikki onnistunut, apu vastahan kävellyt työtä tehtiin kaikenlaista mihin kynnellä kykeni mitä sattui saataville.   Paljon ei vapaata ollut toiset urheili kovasti. Soitot, laulut, karkelotkin silloin nuoria kokosi yhteen saatteli väkensä. Sana kiiri kaikkialle. Mieltä kansan aktivoivat aina uusille poluille paremmille huomisille.   Mennehiä muistellessa rupean runolle vielä näitä äitinä kyselen kuulostellen, mietiskellen. Miten eilisen eletyn hyvät puolet hyödyntäisi tätä päivää turvaamahan edetessä huomenihin teille tuntemattomille.   Jospa näitä miettiessä löytyis meidän muistoistamme elämämme parhaat hetket. Miten löytyi pitkospuita, kuljetti yli rämeikön? Joka aamuun uskon antoi, tulevihin voimaa uutta.   Yhä toivon huomisille parahia ratkaisuja, siunausta, suojelusta tuhatvuotistaipaleelle. Kotikontuin kankahille suvun uuden jatkajille.